Kaiku

Yö yön jälkeen,
alitajuntani
johdattaa minut
vahvoille käsivarsillesi.

Pakottaa suun
hapuamaan suuta,
joka jo toisia huulia
koskettaa.

Unikuvina vartemme
yhtyvät yössä.
Salamoivat kiihkeät
salamat
hekuman huipulla
tanssivien vartaloiden
tulisen tangon
myötä.

Minun ihollani
on sinua niin ikävä.

Eikä muistini
suostu sinun kosketustasi
itsestäni deletoimaan.

Armoton aamu
saapuu yhtä varmasti
jokaisen kiihkeätempoisen
yön jälkeen,
kuin
ikävä minun sydämeeni.

Pirskoo palasiksi
jokaisen kosketuksen,
jonka kätesi minulle
antoivat.

Sumuiset päivät
seuraa toinen toistaan.

Sinä olet
valovuosien päässä minusta.
Eikä elämä kulje
kuin yhteen suuntaan.
Eteenpäin.

Minun rakkauteni roihuaa
pimenevissä syksyn öissä.

Eikä alitajuntani osaa
sinun muistostasi
otettaan irrottaa.

Olen armollinen itselleni.
Enkä päivällä osoita
syyttävällä sormella
unien minää,
joka edelleen
nimeäsi huokaa.