Minusta
sinä olet imenyt
naiseuden,
joka hipiääni
koristi,
vartaloni muotoa
myötäili.

Laskostit
siististi
vuoteesi viereen.

Ruhjoit rujoksi
kuvaksi.
Riutuneeksi
raajarikoksi.

Käytit loppuun,
ennen aikojaan.

Käärit kapaloon,
kun kaalikääryleen,
sen mitä
minuudesta
jäljellä oli.

Minuuteni ääriviivat
katosivat sinun
kättesi
kosketuksiin.

Muotoutuivat
olemattomaan
muotoonsa,
alistuivat kohtaloon,
jonka armosta minulle
soit.

Ja menneisyys
katosi muistojen myötä.
Valokuvatkin poltit,
kadotit
todistusaineiston.

Ystäväni hylkäsin
Ymmärtämättä
ettei
Rakkautesi ollut sen
Arvoinen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI