Menneisyys ja tulevaisuus
Puolitiessä kohtaavat
toinen toisensa.
Kättelevät hyvästiksi,
tapaamatta edes
kunnolla.

Silitän ihosi pintaa.
Uurteista kuin,
vedestä kuivaksi
juoksutettu joki.

Minä en kai koskaan
saa sinua vuosissasi kiinni.
En tavoita sitä,
mitä kokemuksiksi
itseesi olet kerännyt.

Mutta tämän pienen hetken,
Tahdon silitellä
ihosi pintaa.

Jotta joskus,
sinun jo mentyä.
Voin sanoa.

Tunsin hänet,
uurteina käteni alla.
Varjoina valojen
joukossa,
Läikehtivänä
voimavarana,
joka minulle
säteili, kuin aurinko
pilvettömältä taivaalta.

Enkä minä häntä
koskaan unohda.
Tähdeksi hän
tielleni muuttui..
Valoksi syksyn
piemenevälle taivaalle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI