Eikä sinulle riitä
se,
että rakastan.

Halusit kaiken,

Pieksit selkänahastani
tunnustuksen.
Huutamalla huusin
kuin saastainen huora.
Latelin olleet ja menneet.

Keksin vielä tulevat,
että tytyväisyyden
mahla voisi sinun
kupeiltasi virrata.

Eikä se sittenkään
sinulle riittänyt.

Riistit rinnastani sydämen.
Naulasit ruosteisilla nauloilla
kelottuneen männyn kylkeen.

Kyynelmeri,
joka sydämestäni valuu.
Kasvaa maasta muistoa.
Ja itkee ikävää,
jollaista voi tuntea
vasta kun oikeasti rakastaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI