Sydämeni,
kesytön,
kuin tyrskyinä
kuohuva meri.

Vääristä poluista,
synkistä metsistä
kulkuni kulki.
Kalterit,
jotka muuriksi muuttuivat
kuin huomaamatta.

Tänään jätin taakseni
rikotut ristikot.
Kalterit,
jotka iskettiin maahan
näkymättömin
pultein.

Kerran minäkin
keinuhevosen selässä
ratsastin
maailman ääriin.

Korskuen
puinen ratsuni,
kuljetti minua
kuin kuningatarta.

Rakkauden nimiin
verhottu omistuskirjoitus,
jonka kirjoitit
olkapäähäni.

Rautainen pallo
nilkassa,
nilkutin vierelläsi,
kuin koppurakourainen
vaivaiseukko.

Tänään,
olen vapaa.
Kahleista riistetty,
ruoskaniskuilta pelastettu.

Kesytön sydämeni,
jatkaa villiä laukkaa.

Elämänajanoista kulkuaan,
kiitäen,
kuin varsa
elämänsä ensimmäistä kertaa
kevään kasteisella niityllä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI