Kaiku

Minä putoan.

Valun pois tältä
kankaalta,
johon on maalattu
sinipunaisilla väreillä
koko entinen elämä.

Minun elämäni,
joka on kuin
iankaikkiseen laukkaan
tuomitun orivarsan
päätöntä juoksua,
Tahdotonta etsintää,
oikean ja väärän
välimastossa.

Päämäärätöntä samoilua
rakkauden ja
rakkaudettomuuden
kyntöpelloilla.

Eikä minua kukaan
ole kädestä pitämässä,
kun kiitotien päässä
etsin katseellani valoja,
jotka minut kotiin ohjaa.

Olen sadevesikaivoon
valunut
sinipunainen
öljyväri,
joka valuu taulukankaan
reunalta.
Repaleisena,
yrittäen pysytellä
hengissä
viimeisin tahdonrippein.

Sinun silmäsi
loistavat kiitotien päässä.
Ja minä liukenen
tunnottomuuden
yltäkylläiseen tilaan,
koko mitättömän
minuuteni voimalla,
viimeiseen hengenvetoon
luottaen.

Tulen osaksi sinua,
etkä sinä sitä
edes huomaa.

Sinun katseesi
on kysyvä,
eikä minulla ole
sinulle tämän enempää
annettavaa.