Kaiku

Minä rakensin siltaa
Yli synkkien vesien.
Yli taivaankannen.
Yli maiden ja merien,
joista jokainen
oli meidän onnemme
tielle asetettu.

Eikä milloinkaan
tullut aikaa,
ei hetkeä,
jona olisin sinua
lakannut ajattelemasta.

Minun sydämeni
sykki kaipausta.,
Kyyneleet vuosivat
poskille ikävää.

Järjellä yritin
selittää,
ettei päättymätön matkani
maailman ääriin,
toisi sinua rinnalla kulkemaan,

Taivas muuttaa muotoaan,
Linnut kadottavat laulustaan
vanhat soinnut,

Eikä minun matkani
tavoita sinun
askeltesi jälkiä.
Ei, vaikka harppoisin
kahdet askelmat kerrallaan.

Sinut on minulta
iäksi kadotettu.
Edes varjoja
himmenevään iltaan,
ei jäänyt jäljelle.