Asetelma

”Äiti, en jaksa elää enää tässä pelossa!

Pelkään mitä hän tekee!”

Äiti miksi tartut tukkaani?

Miksi yrität ravistella minusta ulos kaikki

loukkaavan laskelmoivat, valheelliset sanani?

Etkö enää uskokaan minuun, kuten ennen?

Äiti, olen pieni ”viaton” tyttäresi.

Olen vain hallitseva elämää kaikkien muiden puolesta.

Se on minun taakkani.

Äiti, miksi et uskonut,

kun kerroin, mikä sinulle on parasta?

Äiti, mikset voinut ymmärtää,

etten ole onnellinen, jos sinä olet onnellinen.

Minä tiedän, valheeksi kaiken sen,

mitä maailmalle kerroin miehestäsi.

Mutta ellet ole vain minun,

kerron enemmän.

Sinä tiedät sen.

Tiedät mihin kykenen.

Et enää rakastakaan minun isääni.

Miksi rakastat jotakuta toista enemmän kuin minua.

Myötäilet minua, teet kuten haluan,

etten satuttaisi miestäsi enää enempää.

Minulla on oleva valta sinun elämääsi,

ethän kiellä sitä minulta?

Äiti, minä hymyilen, vaikka tartut tukkaani.

Tähän asetelmaan,

en anna koskaan kuulua kuin sinun ja minun,

tyttäresi.

Asetelma on ulkopuolisilta suljettu