Lopullista
Kuollut!
Huusivat irvokkaat, hampaattomat suut.
Ja korppikotkat lensivät pääni päällä.
Kättäni koetin nostaa niille merkiksi.
Olisin näyttänyt, että jokin minussa vielä elää.
Yrittää saada jalansijaa tuskan runtelemassa
ruumiissani.
Viimeisillä voimilla
purkautuu huulieni välistä kuiskaus, elän!
Jumalauta, elän!
Ei auta,
kun kuoleman kylmä käsi syöksyy taivaalta kohti.
Korpin kova nokka uppoaa minuun, pehmeään lihaani.
Tunnen miten elämä valuu ruumiistani.
Kuin hiekka sormien välistä autiomaahan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!