Kolme tytärtä

Kolme oli tytärtä somaa miehellä.

Kylällä pojat heitä ajatteli sillä mielellä.

Iltaisin hiipivät talon taa salaa.

Kuulemaan kuinka isä tyttäriltään vaati valaa.

Miesten ei itseään koskea saa antaa.

Ikuista synnin taakkaa muuten tytöt itsessään kantaa.

Tyttäret isäänsä uskoo ja rakastaa.

Vaan onko sittenkin isällä mielessä jotain kavalaa.

Eräänä päivänä taloon saapuu tuo reissumies Ahti.

Isä tyttäriään haukan lailla silloin vahti.

Kuitenkin taloon kun ilta jo koitta.

Nuorten kiinnostus toisiinsa voittaa.

Ja Ahti tuo viettelee viattomat immet.

Isä kun aamulla asian kuulee.

Hän kaikista pahinta tietysti luulee.

Tyttäret raahaa riviin pihalle.

Saarnaa siitä, miten saanut Ahti heidät on pilalle.

Tähän ei mikään muu keino nyt auta.

Pakko on kaivaa heille elävältä hauta.

Pihan aitaan muuraa isä tyttäret.

Palkaksi synnin, viime öisen turmion.

Tyttäret rukoilee armoa isältä.

Vaan auta ei katumus isänsä edessä.

On ikuinen oleva heillä näin muurissa elämä.