Himmeä valo
Ilta peittää maailman tumman harsoonsa.
Usva valelee pihanurmen.
Taivaanrannalla loistaa himmeä valo.
Työnnän jalkani kosteaan heinikkoon.
Alan epätoivoisen matkan.
Nelinkontin, syleilen pihanurmea.
Ryömin.
Nöyränä, kohti todellista unohdusta.
Jostain kaukaa saapuu himmeä valo.
Tulee takaapäin minuun.
Tuudittaa kiihkeästi,
kuin rakastaja
kauan kadoksissa ollutta rakastettuaan.
Tunnen allani kostean nurmen.
Lanteillani rakastajani, himmeän valon.
Olen hetken taas todellinen.
Ei tullut unohdus.
Ei korjannut kuolema.
Eivät auenneet taivaan portit.
Sammui vain
taivaanrannan himmeä valo!
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!