Kantakoon siipeni kerran vielä
Kantakoon siipeni kerran vielä.
Avautukoon ne tuon vuoren laella, jonne epätoivon hetkellä
raskain askelin laahustin.
Kantakoon siipeni kerran vielä.
Kun aurinko kuivattaa
myrskyssä rypeneet siipeni, lämpöisin aamunsätein.
Kantakoon siipeni…
Kantakoon minut turvaan elämän myrskyiltä.
Kun kukaan toinen ei siihen ole kyennyt.
Kantakoon minut, minun omat siipeni,
sillä vain itselläni on vastuu omasta itsestäni.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!