Elämä vie
Kädet kulkevat pitkin peilin kylmää pintaa.
Piirtävät kasvojen velttoja muotoja.
Kaartavat tunnustellen jokaisen uurteen,
ajautuen veltolle kaulalle.
Joka sekin kerran oli sileä kuin peilin pinta.
Edes silmät eivät ole samat.
Niistä voi lukea menneet vuodet.
Tuskan ja ikävän täyttämät päivät.
Ne ovat surun silmät.
Niin täynnä elettyä elämää ja tukahdutettuja tunteita.
Sirpaleiden ropina lattialla!!!
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!