Onni
Epätoivoisena tartuin
vedenpinnalla ajelehtiviin puunsäleisiin.
Toivoen joka kerta
säleen olevan tarpeeksi suuri kannatteleman,
pelastamaan hukkumiselta.
Joka kerta,
sain huomata,
miten vesi oli ne syövyttänyt,
kuluttanut puhki!
Käteen ei jäänyt, kuin karkeaa,
likaista moskaa.
Annoin tyhjyyden tulla.
Veden virrata vapaana päälleni.
Säleet ajelehtivat ohitseni.
Pelko.
Lämpimän veden hyväily,
kun tunsin miten pääni ei enää
pinnalla kantanut!
Ihana raukeus.
Miten hyvä on olla.
Onnea ei savutakkaan epätoivoisella.
takertumisella.
Annoin onnelle tilaa.
Hitaasti vain vajosin siihen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!