Myrskytuulet
Olin kuin haavanlehti,
hiljaa värisin tuulessa.
Kuuliaisena odotin syksyn saapumista,
joka lopullisesti heittäisi minut maahan,
tallattavaksi,
pois haravoitavaksi.
Ei tullutkaan syksy.
Saapui aurinko, uusi kevät.
Kiinnitti kantani tiukemmin
puhun.
Tuuditti, hyväili,
valoi uutta voimaa, kun uudet
myrskytuulet tuiversivat.
Ei päästänyt putoamaan,
vaan kannatteli ja
opetti uskomaan, rakastamaan
ja luottamaan voimaansa.
Vieläkin pelkään syksyä,
mutta uskon,
että otteeni pitää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!