Myrskytuulet

Olin kuin haavanlehti,

hiljaa värisin tuulessa.


Kuuliaisena odotin syksyn saapumista,

joka lopullisesti heittäisi minut maahan,

tallattavaksi,

pois haravoitavaksi.


Ei tullutkaan syksy.


Saapui aurinko, uusi kevät.

Kiinnitti kantani tiukemmin

puhun.


Tuuditti, hyväili,

valoi uutta voimaa, kun uudet

myrskytuulet tuiversivat.


Ei päästänyt putoamaan,

vaan kannatteli ja

opetti uskomaan, rakastamaan

ja luottamaan voimaansa.


Vieläkin pelkään syksyä,

mutta uskon,

että otteeni pitää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI