Epäluulo raaputtaa
selkääni pitkin kynsin.

Uria piirtää nahkaani.
Sivelee suolalla
veriset naarmut.

Hymyilee
pirullista hymyään ja
katsoo silmiin.

Hykertelee katsellessaan
tuskaani.
Kyyneleitä,
jotka poskilleni valuu.

Kääntää selkänsä ja
kuiskaa.

Etkö tiedä,
jokaisesta henkäyksestäsi
sinä maksat.
Kitkerän kalkin
juot haperosta maljasta,

Ei ole rauhaa sielulla.
Ei lepoa ruumiilla.

Jokainen sydämenlyöntisi
repii auki rintaasi.
Kylvää aukenevaan pintaan
epäilyksensiementä,
josta kasvaa
tuuhea pelto.

Eikä riitä rakastamisen taito.
Ei auta vannotut valat.

Sadonkorjuunaikaan
epäluulo kerää
parhaimman sadon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan