Jos voisi matkustaa
ajassa.
Kaartaa valkealla ratsulla
kartanolle.

Astua pystypäin
siitä ovesta sisään,
josta kerran
niskojaan nakellen lähti.

Vaeltaan sivuilleen katsomatta
kuin yksinvaltias,
jolla on valta
olla välittämättä.

Ei se siltikään
tekisi tehtyä tekemättömäksi.
Antaisi elämää takaisin
näihin käsiin,
joista se niin
raalla tavalla ryöstettiin.

Minun onneni
oli kadota
maailman tuuliin.
Vaeltaa pakenematta
itseäni etsien.

Enkä siltikään itseäni
kokonaiseksi saanut.
Hajalle revittyä
ihmisen irvikuvaa.

Eikä minun matkani,
vaikka aikojen alkuun
kulkisikin,
koskaan minulle armoa toisi,
eikä tekoja anteeksi antaa,

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI