Olen kadottanut
sanat.

Irrottanut otten
elämästä.

Ikuisuus on aika,
joka välillämme
velloo
kuin myrskyävä
meri.

Sinä käännät
selkäsi.
Kaikkoat elämästä,
johon itseni
olen
siteillä kahlinnut.

Alastomana vajoan
sinun tunteettomuutesi
alla.

Minusta ei
jälkipolville jää
elämää suurempia
muistoja.

Vain kivi,
johon jälkeläisilläni
toivottavasti on
halua ja
varaa.

Nimi,
jotta jälkipolvet tietää,
missä
elämätön elämä
lepää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan