Kaiku

Minä rukoilen
unohdusta.
Pyydän luojalta voimaa
kohdata riivaajaa
silmästä silmään.

Olen lihassani heikko.
Ruumiissani vaivainen
vuokralainen.

Eikä minusta ole
rienaajia vastaan nousemaan.

Raiskatuksi minun
kehoni joutaa,
Saastaiseksi merkatuksi,
paholaisen panemaksi.

Eikä minun rukoustani
enkelten parvi ota
hattarapilven päällä vastaan.

Vaskikellot kilkattaa
merkiksi siitä,
ettei paholaisen palvojaa
sovi vähällä päästää.

Minut on tuomittu,
enne kuin edes
tuomari on nuijallaan
pöytää takonut.

Enkä minä enää välitä.
Olen uskossani puhdas.
Minun sieluni on kloritilla valkaistu.
EIkä suusani maistu
kuin hammastahna,
jonka maun jo unohdin.

Rukoukseni on kuultu.