Tahtomattaanko
ihminen osaansa asettuu.
Sanansijaa ei silloin
sillä
mitä mieli halajaa.
Kohtalon viiva piirretty
kämmenen päästä päähän.
Elämänviiva kuin
katkonainen kuunsirppi.
Eikä kädestä lukijaa
osaa tulkita kukaan.
Puhuu,
mitä sylki tuo sanoja suuhun.
Minä rutistan yhteen käteni
Olen osaton tähän karnevaaliin.
Huoneentaulussa kukkivat ruusut.
Pihakoivu vielä norkkojaan
oksiltaan riiputtaa.
Eikä minun osani
tässä ihmiselon näytelmässä
niin kummoinen ole.
Olen matkamies joka
asemalta asemalle kulkee.
Sinun silmäsi loistaa,
enkä minä niitä voi ohittaa.
Kuljetko kanssani tuokion matkaa,
jotta sinua edes hetken
saan rakastaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!