Kenelle minä
iltaisin lausun sanat,
jotka sinulle
olivat tarkoitetut.


Kenelle annan hyväilyt,
jotka sinun kehollesi
olivat suunnatut.


Ja kun ummistan silmäni.
Näen meidät sylikkäin.
Silti sinua
ei enää ole
siinä.


Minä vapisen 
yksinäisyyden sylissä.
Itken kaipuun kyyneleet.
Alistun ikävän valtaan,
joka minut hitaasti uuvuttaen 
peittää alleen.


Minun itkuni.
On yksinäisen hiljainen hymni.
Epävireisellä soittimella soitettu.


Ja minä uppoan tähän ikävään
kaipuunhymnin soidessa,
kuin Titanic neitsytmatkallaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan