Voisinpa helskyä,
kuin laulu.
Väreillä, kuin
satakielen pulppuava
liverrys.

Laskeutua olkapäällesi,
kuin perhonen,
joka elää vain keväästä
syksyyn.

Minulle riittäisi 
välähdys,
joka syntyy
salamaniskusta maahan.

Kunhan edes hetken
saisin tuntea,
miten ihosi huokuu
ihollani.
Väreilee lämpöä,
joka tarttuu minuun,
muistoksi
huomisiin päiviin.

Viipyy vielä hetken
sen jälkeen,
kun sinä jo olet 
mennyt.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI