Talven kynnyksellä
Kun varpaita palelee
sormet kulkeutuu hitaasti
housunkaulukseen,
Minun on hyvä olla.
Silitän hiljaa häpyä,
joka huokaa
kosketukseni alla,
Etkä sinä
työnnä kättäni pois,
Asetut siihen,
kuin olisit aina ollut lähellä.
Liumme avaruuden taakse
Toiseen ulottuvuuteen.
Suudellen huulia,
jotka suudelmalleni ovat
liian kauniit,
minä nukahdan öiseen uneen.
Eikä minulla enää ole kylmä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!