Sinä sivelet minun murentuneen itsetuntoni teennäisillä sanoillasi vahvaksi. Kuin muurin johon nojata voipuneena siihen astisen matkan rasituksista. Ja minä hymyilen. Onnellisen ihmisen hymyä. Sitä, joka lämmittää sisintä. Polttaa hipiään aurinkorohtuman ja nostattaa veden kielelle. Sinä suutelet suuta ja sanot, että maistun mansikalle. Ja minä uskon. Koska haluan uskoa niin.

Jos kärsimysten summa on vakio. Onko onnellisuus suhteutettu johonkin vielä  korkeampaan laskelmaan

Ei minun käsistäni lähde rakkauskirjeitä. Ei huuliltani hentoja suudelmia haavekuville. Minä sanon sen silmästä silmään. Pussaan niin, että veri pakenee kantapäistä. Eikä siinä ole aikaa kyseenalaistaa oikeaa tai väärää. Ei valita toista ajankohtaa. Se on otettava kun aika on. Huomenna voi olla, etten enää saakaan.

Katkeruuden kalkki syövyttää ihmisen sisimmän. Raatelee vereslihalle ulkokuoren. Minun kaunis rakkauteni kuihtui menneen kesän kukkien myötä. Lakaistiin kompostiin mätänevien lehtien joukkoon. Sisällä velloo vuosisatojen myrsky. Odottaa aikaa päästäkseen vapauteen. Kieleni on kärkäs. Myrkyttää sen, mitä en ymmärrä. Valuttaa kalkin sisimpääni. Unohdin jo, mitä oli rakastaa.

Joskus on vaikea katsoa mennyttä aikaa. Silmästä silmään Kadotettuja hetkiä. Unohtaa, ettei menneisyys ole kuin veteen kirjoitettu viiva, jonka yli olet astunut jo eilen. Tulevaisuus astuu hatarin askelin. Koskettelee vapisevin sormin. Sivelee ihosi pintaa kuin mies herätellessä kiimaasi. Tunkeutuu sinuun ja yhdessä huohottaen olette yhtä kuin olisitte luodut toisillenne. Huomisen tullen yhtyy myös tämä päivä ja tuleva. Yhdeksi kiihkeäksi hetkien yhdynnäksi, jossa menneellä ei ole sijaa.

Minä konttaan Sinun jalanjäljissäsi. Liian suuret saappaat, jäljet, joihin minun jaloillani ei astuta. Nelinkontinkin täytän vain osan sinun vaatimuksistasi.

Jos sielulla on silmät. Minun sieluni on  pelkkä musta aukko. Läpeensä paha

Aikuinen nainen. Lapsuuden polkunsa loppuun juossut. Teinivuosiinsa katkerasti pettynyt. Hetkuttaa lanteitaan kun pahainen portto. Vartensa sorja kuin vuosien elämää ei olisi ollutkaan. Tarraa haaroista nuoren miehen. Puristaa ja katsoo syvälle silmiin. Mennään. Rakastan sinua rajummin, kuin yksikään toinen.

Minulla ei ole voimassa olevaa valuuttaa, jolla maksaa rakkautesi. Ei voimassa olevaa valtakirjaa, jolla hallita sinua ja tekojasi. Mutta minulla on nämä lempeät kasvot. Pehmeät kädet. Naisen povi ja keinuva askel. Niillä minä hallitsen sinua siten, ettet sitä edes huomaa.

Riettaus haisee Huohottaa kaunis nainen Haaroissaan on mies.

Rakkauteni on Minullekin mysteeri Kysymysmerkki

Kitukasvuinen Tämä meidän rakkauden  Käsikirjoitus.

Saniaisia Saunan takana kasvaa Sauna on lämmin.

Rintaasi painuu Otsani hiestä märkä Nenässä karva.

Kulkuset hakkaa Kaunis on niiden sointi Mitäkö mietin

Runot ei synny väkisin pakottamalla. Ei siksi, että täytyy kirjoittaa. Ajatus laahaa ja kynäkäsi on tahdoton pelle. Kun joku niskaasi huohottaa, Mutta mieli ja sen soljuva juoksu. Se on kuin kedon kukka. Kasvaa ilmoittamatta minne sattuu. Ja kynäkäsi laulaa hoosiannaa. Runosuoni pulppuaa kuin niityllä luontolähde. Ehtymätön ja raikas.

Tervanjuontia Ei sentään höyheniä Esikot kukkii

Tienvarren unohtunut pöllimotti. Motin päällä vanha, karuja kokenut kirves. Nahkareppu heitettynä kevyesti ojan varteen. Saappaat sujautettu jalasta, kuin hetkeksi siihen unohtuneet pientareelle. Täällä ei hetkeen ole kuljettu. Ei kaivattu hukattuja. Viinapullossa jäähtynyt maitokahvi. Työmiesaski, holkki vielä levossa kannen päällä. Ja työmies. Selällään ojassa. Aika on pysähtynyt jo aikoja sitten. Taskukello vielä tikittää matkaansa. Juoksee loppukiriä tuonpuoleisen kanssa. Ei luovuta, vaikka on katsonut kuolemaa silmästä silmään.

Silmät sidottuina olen kulkenut askeleeni yltäkylläisyyden maailmassa. Tunteettomana ilman omaatuntoa. Rakastellut ilman rakkautta. Kuiskinut lemmestä ilman tunteita. Tuhonnut enemmän kuin tarpeellista. Pettänyt kaikkia ja kaikkea mikä on ollut mahdollista. Kunnioittamatta toisen omaa, olen ottanut sen, minkä olen tahtonut. Heittänyt pois kuin pesuveden, kun olin saanut tyydytyksen. Olen kadottanut itseni. Kadottanut inhimillisyyden. Ja nyt tulet sinä ja kerrot. Miten on aika rakastaa. Minun, joka en tiedä, mitä rakkaus on.

Menneen talven lumet Kasattuna pihan perälle, puoliksi kuivuneen katajan juureen. Haudattu tullakseen  unohdetuiksi. Eivät ne siellä sula. Eivät, vaikka aurinko porottaa täydeltä terältä. Lumienkelit ja keltanokkaiset lumiukot. Piilotettuna kinokseen. Huokaillen kilisee petolliset jääpuikot, eivät enää riipu räystäillä. Välkehtien kimaltavat aamun kuulaassa paisteessa. Sipisevät mennestä, yrittävät lyödä kapuloita rattaisiin. Menneen talven lumet. Viskovat palloja kipeästi takaraivoon. Minä rallatan kesämekossa. Mansikoita heinänkorressa. Leppäkerttu piilotettuna nihkeään kouraan. Voikukat loistavat keltaista valoaan. Seppele vaaleilla kutreillani huokailee onnesta, olla osana tulevaisuutta. Menneen talven lumet. Piilossa supattaa. Tarttuen viimeiseen oljenkorteen. Minun askeleeni on kevyt. Sen suuntaa tulevaisuuteen ei enää mikään horjuta.

Minä kutian vatsan alta. Kihisen odottaen koskevien käsien hyörinää iholla. Olen kostea mätäs. Hyökyaallon täyttämä lämpöinen syli. Sinä lentelet kukasta kukkaan, Minun meteni kuihtuu, kuivuu maistamatta, Tuoksuni häviää katoaa syksyn tuuliin. Kutina ei lopu. Ei, vaikka ikä karttuu.

Velkahelvetti. Löysä naru kaulassa tanssin Tipitiin tahtiin. Sydänyö päättyy ihmissuden ulvontaan. Keskikesä liian lämpimään pussikaljaan. Paikka paikan päällä. Riepu rujon varteni verhona. Sentit vaikka ojan pohjalta. Juhlijat muistaa vähäosaista, hävittävät pullot kiviin. Tölkit rutuiksi kengän pohjaan. Silti juhannusyö takaa voita leivälle seuraavat kaksi viikkoa. Kieli vyön alla pakoilen voutia. Tuhkat vei pesästä. Tulitikku ei lämmitä, asettelen käteni ristiin rinnalle. Kesällä tarkenee taivasalla. Valoisa mieli ei sekään asetu näille sijoilleen loputtoman pitkäksi aikaa. Eläkeikä siintää vuosien päässä. Josko sinne jaksaisin. Kulutusluotto ja asuntoloukku. Terveys valui pesuvetenä viime vuonna laskuojaan. Ja joku kehtaa mainostaa laihdutuspillereitä telkkarissa. Minä kiroan. Olisi edes lihaa luiden ympärillä, mistä laihduttaa.

Ei suurempaa kuin kaipuu sisälläni. Ei laajempaa kuin sydän, joka menneen tahtiin  sykkii. Rikkonainen, revitty rakkaus. Riepoteltuna lehtien sivuilla. Todistelut taustoista. Syistä intohimorikoksen. Halusin hetken kuuluisuutta. Pienen palan parrasvaloja. Siinä ainut syy. Silmissäni verinen mytty. Rakkauden jäänteet levitettyinä katukäytävälle. Psykopaatti enkelin kasvoilla. Naarastiikeri lampaan vaatteissa. Öiset kauhukuvat muistoina ikuisuuden unissani. Vangittuna Nukun veitsi tyynyn alla.

Tänä yönä Aion rakastella kanssasi. Niinkuin tuulentupaan eksynyt muukalainen. Puristaa tiukasti pakaraasi Ja puraista kaulasi untuvanukkaa, hellästi kuin tukistaisin nurminataa aamun kasteessa. Kukko vai kana ajattelen hiljaa. Ja sormien ote kirpoaa. Sinä olet oma kanaseni. Me emme kukkoja kaipaa.

Sinä rakastit minut ehjäksi. Kokosit palasista sen mitä niistä oli pelastettavissa. Autoit astumaan ulos. Sinä näytit minulle, mitä on rakastaa siten, ettei se kaadu ihmisten ennakkoluuloihin. Tartuit rohkeasti käteen ja astelit vierelläni. Kainaloiseksi painoit vasten lämmintä varttasi. Asetit askeleemme samaan tahtiin. Ei ollut ennen minulla rohkeutta. Ei kylliksi taitoa elämään. Olin kummajainen kummajaisten joukossa. Sinä kohotit minut yhdeksi yhteen itsesi kanssa, Samalle kalkkiviivalle muiden kaltaisteni luo. Ja juhannusaattona ostit meille alennusmyynnistä hameet samalla kuosilla.

Öisin seisoi kireäperäinen narttu ostarin kulmalla. Puettuna korsettiin ja nahkahameesseen. Kiiltävän mustiin nahkasaappaisiin verhosit hennot sääret. Työmiehen nyrkkiin mahtuvat nilkat. Huulipunaa enemmän kuin laki sallii. Ja silmäripset. Ne olivat pitkät ja niin helvetin syntiset, Punaiseksi maalatut kyntesi naputtivat auton kylkeen, kun kerjäsit kyytiä yöhön Ja tarjosit maksusta itsesi kaikilla mausteilla, miehen kuin miehen käyttöön. Ja minä odotin sinua. Odotin kotona ja itkin. Itkin tuskaani. Kaipuuta pehmeään syliisi, Itkin lapsenkasvoista keijukaista. Sitä, jonka halusin painaa syliini piiloon maailman tyrskyiltä. Mutta minun rakkauteni ei sinua pidellyt. Ei voinut antaa sitä mitä tarvitsit. Sanoit, tämä riittää. Sylisi lämpö, kunhan saan sen jälkeen vielä enemmän. Ja sinä sait. Sait melkein koko maailman. Eikä minulle jäänyt sinusta mitään.

Piru Se on joka Istuu olkapäälläni ja Naputtaa. Takoo alasinta Otsalohkoon ja Nauraa suu Sylkeä sylkien. Piru Se on joka Istutti sydämeen Myrkkymuraatin. Kasteli muurahaismyrkyllä Ja iski silmää.

Ruhjotut haaveet Raiskatut unelmat. Miellekartan kariutuneet suunnitelmat. Pöyristyttäviä ikuisuus kuvia silmäluomien alla. Katulyhdyt kivitetyt. Mukulakivikäytävät irtokiviä väärällään. Valoton tieni. Kivinen polkuni. Siellä kepeästi käy kerjäläisen askel. Aikamatka tulevaisuuteen. Haavekuvia sammuneen lyhdyn alla. Kerjään sinulta edelleen murusia onnesta. Eikä sinulta liikene edes katsetta.

Minä vikisen ja sinä viet. Toteutuakseen ei tarvinnut kuin yhden vaivaisen erehdyksen. Virheiden summa on vakio. Täydellisyys näyttelee roolinsa kunnialla loppuun. Minä hakkaan päätäni seinään. Poljen varpaita männyn juuriin. Kompuroin polulla, joka ei johda minnekään. Eikä tämä elämä näytä sitä valoisaa puolta. Ei vaikka tanssin alasti kuutamolla. Uin kanssasi kuun siltaan. Minä tahtoisin paeta. Karata määräysvallastasi. Sinä sidot liekaa tiukemmalle. Sanot, että olen sinun.

Ikävä puskee Takataskusta valoon Päivä on synkkä.

Maalaishiireksi Minä sinua kutsuin. Pieni ja hento.

Käpälämäkeen Ajattelin lähteä Karata piiloon.

Kainaloiseksi Tahdoit minut kotiisi. En voinut tulla.

Äidin rinnoilla Ihmislapsi elämän Alkumetreillään.

Suussani maistuu Katkeruuden kitkerä kuohuva malja.

Sinä suutelet Ikävän huuliltani Kaipuun rinnasta.

Tänään en tahdo Olla se rietas nainen Vaikenen tyystin.

Lemmenliekkini Liian kauan roihunnut. Sammui itsekseen.

Tie jota kuljen Ei johdata minnekään Aika matelee.

Tuomien kukkiessa minä valutan kuumat aaltoni hikinoroina olkapäistä pikkurilliin. Heiluttelen käsivarret alleista vapaiksi, Takapuolen selluliitin levitän keväiselle kedolle. Ja sinulle minä laulan lemmestä. Vapisevalla äänellä, imelän laulun rakkaudesta. Eikä sinulla ole aikaa minua rakastaa, kun Viidenkympin villitys hengittää niskaan

Itken ikävääni. Vaikeroin kokemaani. Eikä sinulla ole osaa eikä arpaa siihen. Minun suruni on pigmentoitu aivorunkoon. Vaikea minun on siitä irrottaa.

Suru valuu silmistäni. Sydän räpiköi tulvassa. Lehtokurppa lentää soidinlentoaan. Eikä minua rakasta kukaan.

Minun haluni. Hirtettynä lohenpunaisten raappahousujen lahkeisiin. Kaulaan asti napitettuun flanelliyöpaitaan. Sinä sivelet takamusta. Raappahousun pintaa karheilla työmiehen käsillä. Etäisesti tuoksut vanhalle viinalle. Etovasti tupakalle, joka kellastaa sormesi keltaisiksi. Sykit vasten syliäni. Kovana kuin emäkallio pirttimme alla. Minä olen avoinna sinun tulla. Vaikka silmäni huutavat muuta. Halu joka katosi kärsittyihin vuosiin. Halu joka peittyi harha-askeliisi. Minä En sinua halua. Mutta poiskaan en tahdo antaa.

Rakastanut olen jokaista miestä jonka viereltä olen herännyt. Rakastanut yön tai vuosia, rakastanut sen hetken kuitenkin. Jokaisen heistä olen tallentanut muistini sopukoihin, Sillä, yhtään hetkeä en halua unohtaa. Yhtään kosketusta en kadottaa. Suudelmaa, kiihkeää hyväilyä mielestäni pudottaa. Rakastanut olen jokaista miestä, sillä jokainen heistä on ollut rakkauteni arvoinen. Ja heitä on ollut monta.

Sisilisko saappaassa Hämähäkkejä taskun pohjalla. Lukki kutoo ohuen seittinsä. Vahvaksi siteeksi meidän kahden maalliselle tomulle. Kaikki muu katoaa Luut ei maadu. Jälkipolville löydöiksi, sekoittuviksi rannan kivikkoon. Sinä ja minä epätoivon hetkellä. Paljon ei maailmaamme mahtunut. Kielletty rakkaus ja epätoivoinen teko. Kallionkieleke ja yksi askel. Hetkessä oli kaikki ohi.

Sinä minut raadoksi rakastit Rakkuloiksi sormenpäät. Palkeenkielille pohkeet. Vereslihalle koko naiseuteni. Eikä minulla ole toiveita huomisesta. Yksin minä kuljen sokeana kaikesta. Kuurona sanoista, joita korviini huudellaan. Käsi joka kättäni koskettaa. Vaativana tarttuu olkapäistä. Ravistaa vimmalla ja sylkee päin kasvoja. Herää kurja. Suremalla suret itsesi maan rakoon. Matojen ruoaksi. Koirien kuseskeltavaksi. Liimataan höyhenistä siivet. Kudotaan silkkilangasta kiiltävä haarniska. Kedon kukkasista hiuksille seppele. Juhannusmorsiameksi kutsukoon sinut auringon kehrä. Huominen tulee. vaikka sen tänään kiellät.

Ei ole minusta tälle tielle kulkijaksi. Tielle, jolla kohtalon sormi osoittelee kivisille käytäville, vääristä risteyksistä kääntymään. Valo, joka tunnelin päässä pilkottaa, peittyy hetkessä ukkospilviin. Rankkasateeen sammuttama toivon kipinä, syttyy jonkun muun silmiin. Loittonee minusta, luotuaan väärää mielikuvaa ihmiselon muuttumisesta oikeaan suuntaan. Hetken on askeleeni kevyt, Hetken livertää lintu oksalla kevään kunniaa. Minun tieni vie keväästä syksyyn. Auringosta sateeseen. Sysimustaan yöhön, jossa korpit nokkivat kuin haaskaa. Kadotettu valo ikuisesti tavoittamattomissa. Sydämeni itkee korkotiilin kyyneleet. Ja vesi joka virtaa, kuljettaa aikaa alusta loppuun. Minä suren rannalla, sitä mitä ei ollut.

Tyhjän kohtuni kipu kärjistynyt jokavuotiseen kärsimysnäytelmään. Ikävästä itkee sydän. Vuodattaa kristalliset kyyneleet itsekseen keinuvaan kehtoon. Sinut oli rakkaudella alkuun saatettu. Ajatuksella suunniteltu. Ihmisen tahto. Olematon maailmankaikkeudessa. Syntymän lahja Liian lähellä kuolemaa. Kohtalo heittää arpojaan. Huskaa välillä ja nauraa mustan viittansa alla. Minä itken sinua tänään. En olisi antanut pois, kun kunnolla en ehtinyt edes pitää.

Tuhannet valot säkenöivät elosalamat. Taivaankannen yllä levittyvä tähtien valomeri. Sokaisseet silmäni sumeiksi. Sokkona kulkemaan. Eksynkö polulta Putoanko pitkospuilta. Kannatko minut käsivarsillasi suojaan, vaivaiskoivun oksille keinumaan. Rakasteletko suopursun kukkiessa, Cupidon viettäessä keskikesän juhlaa. Minun kuihtunut vartaloni on rakkautta vaille. Rohtuneet huuleni janoten suudelmaa. Tuhat päivää, yhtä monta yötä, olen rakkautta odottanut. Sokona kulkenut,

Kivirekeni täynnä murskattua sepeliä. Hienoksi jauhettua kivituhkaa. Käteni vereslihalla. Valjastettu varteni täynnä piiskasi sivalluksia. Alastomaksi riisuttu pilkkaajien katseltavaksi. Silmäkulmasta valuva kyyneleeni tummaksi värjäytynyt. Kivenkovaksi kalvoksi untuvaisen poskeni pehmeälihaiselle pinnalle liimautunut. Korvani kuulevat Silmäni näkevät Vain mieleni on syvälle tunteettomuuteen lukittu. Itse osani valitsin. Itse oman tieni alusta asti kuljin. Eikä päämääräkseni ole asetettu kulkea helpointa reittiä. Ruoskikoon ruoskasi. Raiskatkoon varteni. Jokainen parahdus jota huuliltani en päästä. on kunnianosoitus niille, joita kohtaan olen väärin tehnyt.

Musta enkeli. Harsonmustaan yöhön verhottu. Repaleiset siivet haroen epätoivoisina tyhjää. Eksynyt laumastaan kulkijaksi elävien joukkoon. Värisevät siivet hakkaavat haavat rakkaudettoman kulkijan olkapäähän. Luunkalpeat rystyset puristavat tiukasti käsivartta. Irrottamatta otettaan, vaikka kyynel valuu kulkijan silmäkulmasta. Kohtalo laulaa katkeamatonta sävelmää. Kuin lohduttaakseen kulkijaa jonka silmäkulmasta kyyneltä ei kukaan ole pyyhkimässä. Musta enkeli. Laumaton kulkija. Hairahdustaan on niin vaikea saada anteeksi.

Olen yksinäinen onnen kerjäläinen. Kivisillä kaduilla vaeltava ihmisraukka. Vaellan ihmisvilinässä, etsien katsetta silmistä, jotka vyöryvät vastaan. Tämän aikakauden ihmiset kadonneet harmaaseen massaan. Upotetut katukivetyksen vinoina höröttäviin saumoihin. Uhmakkaina, vaalivat yksityisyyttään. Minun yksinäisyyteni itkee katkeria kyyneliä. Kipittää korkokengillään eteenpäin, kuin hengenhädässä. Vaikka sillä ei ole kiire minnekään. Ihmisten haamut liikkuvat öiseen aikaan. Asettuvat liki elävää lihaa. Kiehnäävät itseään yhdeksi elolliseen. Paeten aamulla täynnä varastettua läheisyyttä. Herättyäni itken yön herättämää harhakuvaa. Kaipaan unta ja sen antamaa yhteyttä. Olen enemmän yksin, kuin eilen.

Minussa ei ole yhtään kohtaa, jolla sinun pehmeät sormesi eivät olisi vaeltaneet. Ei tutkimatonta uurretta, ei koskematonta pintaa, joka sinulle olisi vieras. Olit tallentanut kartan minusta. Piirtänyt muistiin reitit, joita pitkin kulkea. Ja nyt se on poissa. Työnnetty sammuneiden tunteiden kaatopaikalle. Haudattu kaiken menneen keskelle. Eikä minusta ole opettamaan. Ei opastamaan vierasta. Ei löydy kärsivällisyyttä, aloittaa kaikkea alusta. Rakkaus on rakastettu loppuun. Iho tutkittu, hyväilty viimeiseen kosketukseen. Minun haluni kääritään sellofaaniin. Katseltavaks, mutta ei koskettavaksi.

Lausumattomat sanat. Tekemättömät teot. Roikkuvat taakkana Paidan helmasta. Puhdas taulu, Alastomat raamit. Juuri maalattu seinä. Ajatukset piikkilankana Pään sisällä. Työkalupakissa Vasara ja nauloja. Niillä minä ripustan Paitani raameihin. Toteutumaton elämäni Elämättömät hetket Kaikkien tuijotettavissa.

En minä pelkää vanhenemista. En sitä, miten nahkani kurtistuu. En osaa surra, ettei polveni ehkä kohta enää taivu kyykkyyn. Tai että selkä on liian jäykkä, kyyristelläkseni kukkamaalla. En ikävöi sitä mikä on kertaalleen eletty. Sillä elämätöntä ei kukaan osaa tarpeeksi viisasti ennustaa. Mitä edessä on se on avosylin otettava vastaan. Minun aikani voi olla huomenna, tai ensi vuonna. Siihen ei ihminen voi vaikuttaa. Minä hymyilen tänään. Sillä huomisesta ei meillä ole vielä tietoa. Suutele minua suulle. Rakasta tänään. Sillä huomenna voi olla liian myöhäistä.