Kenelle minä
iltaisin lausun sanat,
jotka sinulle
olivat tarkoitetut.
Kenelle annan hyväilyt,
jotka sinun kehollesi
olivat suunnatut.
Ja kun ummistan silmäni.
Näen meidät sylikkäin.
Silti sinua
ei enää ole
siinä.
Minä vapisen
yksinäisyyden sylissä.
Itken kaipuun kyyneleet.
Alistun ikävän valtaan,
joka minut hitaasti uuvuttaen
peittää alleen.
Minun itkuni.
On yksinäisen hiljainen hymni.
Epävireisellä soittimella soitettu.
Ja minä uppoan tähän ikävään
kaipuunhymnin soidessa,
kuin Titanic neitsytmatkallaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!