Ajassa
jossa
vaellan
mikään
ei 
ala,
mikään
ei
pääty.

Ei
yhtymäkohtaa
menneeseen,
ei
jatkumoa
tulevaisuuteen.

Epämääräisiä
hahmoja,
puolituttuja
siluetteja,
loppupeleissä
ventovieraita
olalle
koputtelijoita,
selän
takana
oikeat
kasvonsa
näyttäviä
julmureita.

Lähdetkö
mukaani
matkalle,
jolla
ei
ole
päämäärää.

Vain
hetki,
jolloin
kello
lyö
aina
oikeaa
aikaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan