Kadotin suunnan.
Otteen todellisuudesta.

Leijuin kuin
valtava saippuakupla.
Maailman laidalta
laidalle.

Eikä maailma
edes ollut litteä
kuin pannukakku.

Senkin ymmärsin vasta
liian myöhään.

Kuvittelin onnen olevan
jotain suurta.
Saavuttamatonta,
jota tuli tavoitella
aamusta iltaan.

Kunnes elämä näytti
raadollisuutensa.
Osoitti,
että onni on tässä.
Näissä päivissä,
jotka
muuttumattomina kulkevat
viikosta viikkoon.

Onni on se,
mikä valitettavan usein
on
itsestäänselvyys.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI