Minä roikun sinussa,
kuin tämän vuoden
viimeisissä
kesäpäivissä.

Muistoissa,
jotka ovat
puristettuina tiukasti
suljettuun nyrkkiini.

Tuoksusi leijuu vienosti
sormenpäistä.
Kämmenistä,
joilla ihosi pintaa
sivelin.

Elämänviivaani piirtyi
kapea sivujuonne.
Sinä.
Hetkeksi
kulkemaan matkaani.

Olen rakkaudesta
raadeltu.
Vereslihalle sismpäni
raaputeltu.

Eheäksi kuroudun
syksyn tullen.
Kasvan tästäkin suhteesta.

Talvella päästän
muistosi
otteestani.

Kohdatakseni
toivon mukaan
vielä kerran
rakkauden.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan