Kun seitinohut hiljaisuus
välillämme
kasvaa muuriksi,
jonka yli
ei näe varvistamatta.


Eikä ohuet säikeet
kimaltele enää
edes
aamuauringon
osuessa niihin.

Tiedän,
ettei aikaa
ajanlaskun alusta
kaiken loppuun
lasketa enää
kuin sekunneissa.

Silti minä hymyilen.
Enkä yhtään hetkeä
elämästä
halua kadottaa
uimalla vastavirtaan.

Minä elän.
Kuin tietäisin
päivieni summan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan