Mitättömiä
ovat
murheeni.
Hävyttömän
pieniä
maailmankaikkeudessa.
Ei
minusta
ollut
tunteettomana
elämään.
Kovettunut
sydän
suli
kuin
tina
uudenvuoden
yönä.
Valui
sormiesi
välistä
purona
maahan,
Itkin
kaipausta,
jota
en
enää
tuntenut.
Itkin,
vaikken
ymmärtänyt,
miksi
kaivata
sitä,
mitä
ei
edes 

ollut.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan