Sinun kiihkeään
syleilyysi
vajosin kuin
pehmeään
lumeen.

Kuumien huuliesi
kutsuun
vastasin,
kuin
olisin nääntynyt
janoon.

Hetken jaksoit
kiihkoasi
käyttää.
Näyteltyä kiintymystä
minuun käyttää.

Todellisuus oli
kaikkea muuta
kuin
kaunis.

Nyt
Yön musta hiljaisuus
peittää enää
muistosi.
Ikäväkin
savuvanoina
leijaillut
taivaan tuuliin.

Ei ole enää
sinua
minulle olemassa.
Muistosikin
pelkkä
likatahra lakanalla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan