Hiljaisuus välillämme
kasvaa
orapihlajaa.
Kutoo tiukasti
naputellen
panssaria,
jonka läpi
edes iho
ei hengitä.

Minun korvani
eivät enää
kuule
sydämesi ääntä.

Se loittoni
kuin juna,
joka seuraavalle
asemalle
puuskuttaa.

Hiljaa nakuttaa
aseman kello.
Kuroo kiinni
aikaa,
yön yksinäisinä
tunteina.

Tänä yönä
et minua
syleile.
Et,
vaikka sinua odotan,
kuin
kuuta nousemaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan