Kivuksi kasvaa
ikävä.
Poltteeksi
sydänalaan.

Vaikeroi ääneen,
eikä anna
unohtaa.

Huuliltasi kerään
huomenna
sadepisarat.
Kyyneleiksi kasvaneen
kaipuun.

Enkä
Ikinä.
Ikinä
Sinusta enää
itseäni irrota.

Kasvan yhdeksi.
Ettei
meistä kukaan
kykene näkemään,
mistä
toinen alkaa
tai
toinen loppuu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI