Kahleitta kuljen
huomiseen.
Avaan ovia,
uusin askelin
asteltaviin huoneisiin.

Seitinohuet siipeni
kuin jääkiteitä tyhjällä
alustalla.

Takana muistoja
joita en koskaan halua
kadottaa.

Kahleiksi muotoutui
ikävän päivät.
Tuskaksi harteille
patoutui yksinäisyys.
Niitä
En kanna
uuteen aikaan.

Tulevaisuus raottaa
tietä
jossa kaipuulla
ei ole
sijaa.

Matkaa,
jonka kuljen
kanssasi.

Ja taivaanranta
on kuulas,
kuin
pakkasYönä.

Käsi kädessäni
On
Lämmin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan