Eilisen varjot
vaeltavat
hiljaa myhäillen
ikkunalaudoilla.

Viittovat mukaansa.
Viettelevät,
kuin seireenit
kutsuvilla soinnuillaan.

Suupielet alassuin
katoavat pettyneinä
kauas
kaukaisuuteen.

Minun huomiseni
on menneestä
vapaa.
Täynnä tarttumapintaa
tulevalle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan