Sinun sanasi,
ylimielisiä
sylkäisyjä
huuliesi välistä.

Kimpoilevat
seinästä seinään,
kuin kumipallot
ilman
päämäärää.

Minä
positiivinen napa,
johon
sanat yrittävät
tarttua.

Olen oppinut
pakenemaan
kuin varjo
pimeään yöhön.

Sanoillasi ei minussa
ole enää
tarttumapintaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI