Olemattomaksi
minä muutun.
Ikäväksi,
jota ei halua
muistella.

Ihan hiljaa
leijailen
tuulen mukana,
lentelen tuulispäinä,
etten
kokonaan sinulta
katoa.

Eilisessä
minun muistoni
helisee kuin
tuulikello.
Vaikeroi hiljaa.

Huomisessa
kasvan
ulos tästä
ikävästä.
Tartun sinua
hartioista,
enkä enää päästä
luotani lähtemään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan