Olen
huokausten täyttämä
pihapolku.
Rikkinäiset ikkunat,
laudoilla peitetty.

Repaleisena liehuu
lippu
puolitangossa.
Suvivirttä veisaa
edellinen sukupolvi.

Kerään menneisyyden
matka-arkkuun.
Kuljetan sormia hitaasti
sen
pölyisellä pinnalla.

Suutelet kiihkein
huulin
lantioni kaarta.

Tarraudun sinuun
kuin tuli nuolisi
nurkkalautoja.

Sinua minä
rakastan.
Eikä millään muulla
ole merkitystä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit