Olen
huokausten täyttämä
pihapolku.
Rikkinäiset ikkunat,
laudoilla peitetty.

Repaleisena liehuu
lippu
puolitangossa.
Suvivirttä veisaa
edellinen sukupolvi.

Kerään menneisyyden
matka-arkkuun.
Kuljetan sormia hitaasti
sen
pölyisellä pinnalla.

Suutelet kiihkein
huulin
lantioni kaarta.

Tarraudun sinuun
kuin tuli nuolisi
nurkkalautoja.

Sinua minä
rakastan.
Eikä millään muulla
ole merkitystä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan