Ei elämä minussa
jaksa hengittää.
Rakkaus tarttua
pintaani
vaikka haluan.

Viiltävät suudelmat
putoavat
jääkylmiltä
huulilta.
Eikä kosketuksessa
lämpöä
enempää kuin
umpeen jäätyneessä
kaivossa,
hylätyn talon
takapihalla.

Olen surussa
syvällä.
Tiukasti kuin
haavan juuret
maaperässä.
Kaadettunakin puskee
uutta versoa.
Kuin suru,
joka minusta ei
sada pois.

Rakastat minua
hetken.
Runkoa,
josta suru
versoaa.

Enkä minä käyntiäsi
enää huomenna
muista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan