Olet
ääriviivat
vuoteessani.

Haamu
lakanoitteni
välissä.

Kylmäkiskoinen
huokaus
liian
tiukalle
puristettujen
huuliesi
välistä.

Selkä,
joka
minulle
käännetty,
kuin
muuri,
jota
ei
voi
ylittää.

Ja
minä
hengitän
niskasi
lämmintä
nukkaa.

Takerrun
liaanina
tiukasti
sinuun.

Kuiskin
korvaasi,
miten
rakastan.

Miten
kosketustasi
kaipaan.

Etkä
sinä
työnnä
minua
pois.

Olet
kuin
olematon,
johon
henkeni
hädässä
takerrun.

Sinua
ei
kai
oikeasti
ole
minulle
enää.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan