Näissä seinissä
elää
kesäiset päivät.
Liukuu vuodenajat
sulavasti
toinen toistensa
lomaan.

Askeleet,
jotka saunapolulla
kulkee.
Muuttuvat juoksusta
hitaasti
laahaaviin.

Sade vihmoo
pisarat
pohjoisen ikkunoihin.

Etelästä
paistaa aurinko.
Lämmittää hetken,
laskee sitten
mailleen.

Yö on
menninkäisten
aikaa.
Ikkunasta kurkistaa
pienet
kasvot.

Ja takassa palaa
tuli.
Kuin rakkaus,
joka täällä on
ikuisesti.

Koukkuiset sormet
tarttuu
muistoihin.
Sydän,
joka vielä
sykkii.

Lausun hyvästit
elämälle.
Sille,
joka on ollut
paras,
mitä voi olla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan