Synnissä
minä kanssasi
kaikki ne vuodet
elin.

Hekuman laaksoissa
käsi kädessä
kuljimme.

Päättymät yöt
ja
valkenevat aamut.
Kaksi rietasta
todellisuuden
pakolaista.

Eikä ajanlasku
alkanut alusta.
Velvollisuudet
kadonneet,
vaikka yritimme.

Ja lopulta,
oli tuleva
päivä,
jona astuin alas
pyhättömme huipulta.

Huusin matkalla
kaikille kuulijoille.
Kerroin
miten syntinen
olin.

Eikä päälleni
heitetty
kiviä.
Ei porttoa
syljetty
kuin saastunutta.

Minun päätäni
silitti
laupiaitten lauma.

Tuomitsi sinut
viettelijänä.

Eikä ollut minussa
naista
puolustamaan
sinua.
Vaikka samasta
halusta
kumpikin
haureudessa
elimme.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan