Keplottelen itseni
näytelmään,
jossa
kerubit tanssivat
paholaisen 
kanssa.

Näytelmään,
jossa esirippu
laskee
ennen aikojaan.

Minun
turhanpäiväinen roolini
kutistuu
entisestään
ilman taputuksia.

Kädet,
jotka takertuu
takaapäin.
Kiskovat näyttämöltä,
ennen kuin
ehdin
kyyneltäkään päästää.

Kaikkeus,
joka katoaa.
Tyhjälle salille
näytelty rooli.
Itken sitä,
kuin itseäni
itkisin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaiku

ILO

UUSI

TAIAT

Osuu omaan nilkkaan